maanantai 20. elokuuta 2012

Kaksi haastetta

78 lukijaa. Melkein kahdeksankymppiä rikki. Olen otettu.
Josko saisimme rikki tuon maagisen rajan, voisin sen voimilla lähteä päivittämään ulkoasun ihan tykkänään. Muutos on luvassa kyllä, kunhan saan mm. treenivalokuvia, mutta eihän tasaluku olisi missään tapauksessa hassumpi katsella. Pieniä paineitahan tämä asettaa blogin päivityksille, mikä ei ole lainkaan huono asia. Kiitos siis kaikille, jotka jskatte olla kiinnostuneita koirankarvojen täyteisestä elämästämme. Kaikenlainen kommentointi ja palaute on erittäin suotavaa, jotta tiedän, millaisista päivityksistä lukijani pitävät. Päivitän tätä blogia kuitenkin hyvin vahvasti teitä ajatellen - jos haluaisin pitää privapäiväkirjaa, ei blogini olisi tällä tavoin julkinen. Haluan kirjoittaa sellaisia(kin) asioita, jotka kiinnostavat teitä. Ja kuka tietää, tasalukuja on minulla tapana pitää pienten arvontojen merkkinä....




Jenny heitti minua kahdella haasteella, jotka ajattelin aamun alkajaisiksi rustata. Tämä viikko on niin täynnä treenitohinaa, että treenipäivityksen julkaisu venähtänee torstaille, jos en saa suurensuurta inspiraatiota sitä ennen.

---

Haasteen ideana on, että haasteen saaja vastaa viiteen kysymykseen, jotka haastaja on keksinyt. Haaste pitää lähettää viidelle eteenpäin ja keksiä viisi uutta kysymystä

1. Millainen on/oli ensimmäinen koirasi? Miten se teille päätyi?
- Ensimmäinen ihan ikioma koirani oli Tara. Sen maksoin itse omasta pussistani ja sen koulutuksesta ja elämästä olen vastannut totaalisen ainokaisesti minä itse. Koiria on kuitenkin perheessämme ollut aina. Kun synnyin, äidilläni oli jo bisoni-uros nimeltä Allu. Pieni, valkoinen karvapallo ei kuitenkaan koskaan ehtinyt saada suurempaa paikkaa sydämessäni, olinhan niin pieni uroksen pyöriessä kuvioissa. Ensimmäinen minun koiraelämääni vaikuttanut koiruus olisi äitini seuraava eläin, newfoundlandinkoira Emma. Se tuli äidille sijoitukseen paikalliselta kasvattajalta, vaikkakaan pentueita narttu ei lopulta maailmaan tullutkaan jättämään. Aivan uskomattoman lempeä, älykäs ja upea koira.

2. Oletko aina ollut koiraihminen vai innostuitko vasta myöhemmällä iällä?
- Lapsena olin vain laajasti eläinihminen. Rakastin kaikkia eläimiä, eikä koira itseasiassa ollut edes suosikkini. Linnut, matelijat ja valaat sekä hait olivat enemmän oma juttuni. Teini-iän kynnyksellä taas hurahdin totaalisesti hevosiin ja ne söivät kaiken vapaa-aikani, into kunnostautua tässä harrastuksessa oli kova. Koirien kanssa olen tullut mallikkaasti toimeen aina, olen ymmärtänyt niiden sielunelämää ja olemusta, mutta harrastaminen jne. ei onnistunut ajan-ja sopivan eläimen puutteen takia. Kun ikioma koira tuli ajankohtaiseksi, päätin, että haluan elää aktiivista ja harrastustäyteistä elämää koirani kanssa ja rotuvalinnat olivat sen mukaisia. Kun tajusin vahvuuteni koirien kanssa, hurahdin alaan niin, että treenaus meni hevostenkin edelle.

3. Mikä on "oma rotusi"? Miksi?
- Monia rotuja tuntematta en tietenkään voi varmaksi tähän vastata. Voihan se olla, että oma rotuni on jokin ihan muu, kuin minä olen sitä pitänyt. Australianpaimenkoira on kuitenkin kokemistani eniten sellainen, joka minuun kolahtaa. Siinä on luonnetta, mutta myös herkkyyttä. Säpäkkyyttä, mutta myös hyvät hermot ja kyky rauhoittua. Kovuutta, mutta myös äärimäistä nöyryyttä. Äänekkyyttä, mutta kykyä olla hiljaa. Voimakasta vahtia, mutta myös tilannetajua ja pidättäytyneisyyttä, omaten samalla avoimuutta. Myöskin ulkonäkösgaala on laaja ja rotu suhteellisen terve.

4. Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuudessa koirarintamalla (esim. tulevat koirat, harrastukset)?
- Haluan kehittyä niin pitkälle kuin resurssini, aikani ja terveyteni antaa myöten. Haaveena olisi voida luoda koirista sivuammatti itselleni. Haaveilen omasta pienyrityksestä, joka pysyisi voimissaan koiratarvikkeilla, kursseilla ja koulutuksella. Haluan omata niin kasvattajan- kuin parin lajin koulutusohjaajan tittelin ja toivon, että minusta olisi positiivista potentiaalia harrasterintamilla. Ainakin näillä näkymin pysyn aktiivisissa, tehokkaissa työskentelykoirissa, joten vielä (kaikista satunnaisista uhkauksista huolimatta) emme ole luopuneet mahtipontisista suunnitelmistamme.


5. Onko jokin sellainen rotu, jota ihailet, mutta jota et todellisuudessa syystä tai toisesta voi/viitsi/tahdo ottaa?
- Weimarinseisoja. Totaalisen väärä rotuvalinta minulle, mutta on ne kyllä komeita. Uljaita, kuten myös esimerkiksi saksanseisojat. 

Kaikille niille ihanille viisi kysymystä, ketkä vain näkevät tarpeellisiksi ottaa:
1. Onko sinulle ns. idolia/tiennäyttäjää/esikuvaa harrastusmaailmassa? Kuka?
2. Onko joskus päiviä, kun harrastuksen lopettaminen tuntuisi mitä mainioimmalta idealta?
3. Missä näät itsesi viiden vuoden päästä? Entä kymmenen?
4. Mikä on ollut elämäsi "the eläin"?
5.  Oletko saanut kritiikkiä harrastusvalinnastasi?

---


Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa * suosikkia*. liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Nyt on minun vuoro pistää viisi lemppari blogiani tänne, joissa on alle 200 lukijaa ja sen jälkeen kommentoida heidän blogeihin saadessaan samalla haasteen itselleen!

Oman elämänsä multivaliot - Yksinkertainen, asiallinen ja ennenkaikkea ihanan värikkäästi kerrottu blogi. Sirkun jengi on kaikenkaikkiaan kiinnostava. Tarinoissa on luonnetta, rehellisyyttä ja väriä, joka rehevöittää tekstiä. Treeniblogiksi ei lainkaan tylsä, vaikka muitakin seikkailuja mahtuu koiraihmisen elämään.

Yritä ymmärtää - Kidan ihastuttavan kaiman seikkailuja treenikentillä ja sen ulkopuolella - unohtamatta tietenkään toistakaan koiraa, valloittavaa mitteliherraa. Tässäkin blogissa säväyttää ennenkaikkea kirjoitusasu, joista löytyy myös tekemisen makua.

Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta - Ulkoasullaan mieltäni kuolaannuttava (pääasiassa) heppablogi. Ihania tosielämän heppatarinoita ilman suurempaa pröystäilyä. Kauniita kuvia ja iihania poroja.

Team agarwaen - Eihän kaveria sovi unohtaa. Tarkkaa treenikerrontaa, kivoja kuvia ja terhakkaita shetlantilaisia. Lupaavan kasvattajanalun elämää, jota seuraan aina yhtä kiinnostuneita. We love you!

Hallan harhaa - Päivien piriste. Varma nauruhermojen kutittelija. Ihanan kepeää kertomusta arkisesta elämästä koiran omasta näkökulmasta.

Erikoismaininta Jennyn omalle blogille: minusta on erittäin kadehdittavaa, miten ahkerasti joku jaksaa päivittää kertomuksiaan arkisesta elämästä, lisätä valokuvia ja olla aktiivinen blogimediassa. Jatka samaan tahtiin, luen blogianne varmasti!

2 kommenttia:

  1. Ihana Maija! :-D ♥ Surkean päivän kekselle ihana piriste tuo viimeisin kohta.

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.